ISÄINPÄIVÄVIIKONLOPUN SEIKKAILU

Niin sitä on taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoitus kerrasta. Tahtovat nuo opiskelu kiireet haitata niin harrastuksia, että viimeisimmästäkin reissusta on kerennyt jo kulua pari viikkoa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan joten kerrotraampa hieman tuosta seikkailusta.

Lauantai aamuna kokoonnuimme yli parinkymmenen partiolaisen voimin Kotalahden rantaan. Sää oli varsin sopiva pilvistä muttei sateista ja muutama plus aste, pakkasta ei edes luvassa. Aluksi jaoimme lapset ryhmiin ja laitoimme käytiin lähtötehtävän. Joukkueiden piti keksiä itselleen nimi ja huuto, minkä jälkeen jokainen veisti itselleen paistin lastan. Seikkailijat ja tarpojat selvisivät hommasta leikiten ja lähtivätkin piakkoin suuntaamaan kohti ruokarastia. Matkanvarrella he osuivatkin yllätys rastille jossa piti auttaa loukkaantunutta polkupyöräilijää.

Ruokarastilla otimme ryhmät vastaan ja he ryhtyivät virittelemään trangioita ja nuotioita. Päivän retki-menuuna makaroonia ja kinkkusuikale-cuisine "kastike" sekä jälkiruuaksi köyhät ritarit. Maukasta ja täyttävää ruokaa vähällä vaivalla. Ruokarastista selvittyään lähtivät ryhmät kiertämään pientä järveä kukin omaa reittiään, kohti seuraavaa rastia. Itse otin pienoisen varaslähdön ja suunnistin parin kaverin kanssa valmistelemaan solmu rastia.

Rastin paikalle suunnistaessamme saimmekin yllättyä helppokulkuiseksi oletetun maaston tiheä kasvuisesta puustosta. Illan alkaessa hämärtyä löysimme rastin paikan ja ripustin kuusen oksiin malliksi solmuja ja myös pahviset ohjetaulut mikäli sellaisille olisi tarvetta. Saman aikaisesti ensimmäiset ryhmät rupesivat soittamaan minulle ja kyselemään reitti ohjetta rastille. Kun sain viimein paikallistettua ryhmän ja useamman puhelun jälkeen oikean polun päähän seuraamaan ojan vartta järven rantaan. Hetken päästä soi jälleen ja sama porukka ilmoittaa että oja jatkuu suohon eikä sen seuraamista voi jatkaa. Koitan selittää ettei siellä mitään suota ole, kiertäkää kostea kohta ja jatkakaa järven rantaa.

Hetken odoteltuamme loput kaksi ryhmää saapuvat järven toistapuolta rastille aikuisten johtajien opastamana. Ryhmien värkätessä solmuja ilmoittivat "eksyksissä olleet" etteivät jatka matkaa omin neuvoin vaan heidät on tultava hakemaan. Purimme rastin ja lähdimme jatkamaan takasin kohti järven pohjoispäätä missä retken johtaja päätti ettemme aikataulun venyttyä jatka suunniteltua reittiä metsän halki vaan palaamme tien varteen ottaen mukaan matkan varrelle jääneet ryhmät.

Kuinka ollakkaan ryhmät löytyivät. Eivät olleet pimeässä erottaneet rannoiltaa runsaasti kaislaa kasvavaa järveä suosta. Toisin sanoen lapset löytyivät juuri sieltä missä olin heidän keronut olevan. Palattuamme tienlaitaan ruokarastille noutivat autot meidät ja pääsimme viimein leirikeskuksen rantaan pystyttämään telttoja.  Yksi tarpojaryhmä oli suunnitellut illaksi ohjelmaa ja iltapalan jälkeen kaikki hiipivätkin tyytyväisinä nukkumaan. Varsinkin pojat hoitivat kipinävuoronsa varsin mallikkaasti eikä kylmä päässyt yllättämään vaikka ulkona hieman tuulikin. Aamulla syötiin aamupuurot, purettiin teltat ja pakattiin tavarat. Lisäksi lapsia hakeneille vanhemmille olivat lapset järjestäneet pientä isäinpäivä ohjelmaa.

Viikonlopun jäi mieleen monta seikkaa tulevien retkien suunnittelua ajatellen: 

- Maasto johon partioretkeä suunnitellaan on syytä tuntea entuudestaan. Talous metsissä helppokulkuisena tunnetun kankaan jälkeen voikin tulla yhtäkkiä vastaan tiheäkasvuisempi kuvio.
- Aikataulu pitää miettiä realistisesti. Parempi että aikataulussa on joustoa kuin että esim. pimeä tuleekin vastaan liian aikaisin.
- Hyvä ja turvallinen tapa opettaa nuorille suunnistustaidon merkitys on saada heidät "eksymään" niin että itse tiedät heidän olinpaikansa.  Jospa se viimein olisi mennyt perille.
- Magliten patterit loppuvat ainoastaan sillon kun sitä oikeasti tarvitsisi.

Ps. Valitettavasti kamera unohtui jälleen matkasta