Elikäs viime viikonloppuna seikkailimme aksellilla Pitkäjärvi-Hietajärvi-Pernu. Sää pysyi lauantaipäivän pientä sadekuuroa lukuun ottamatta varsin suotuisana vaikka koko edellisyön satoikin lähes kaatamalla. Heti lähtiessä tulikin todettua ensimmäinen ja oikeastaan ainut huomioimatta jäänyt asia eli sääsket ja sääskimyrkky. Onneksi isolla porukalla liikumisesta on se etu, että aina joku on varannut sitäkin minkä itse unohti ja teho OFFilla tästäkin selvittiin.
Muilta osin varustus kattoikin kaiken ja ylikkin. Kulkuvaatetus osui juuri kohalleen, ei ollut kylmä eikä virrannut hiki. Paksu huppari jonka aijoin aluksi jättää kotiin oli taukovaatteena illalla ja aamulla mitä mainioin eli kyllä painonsa veroinen. Näin tosin fleece kerrastot kulkivat rinkassa tyhjänpanttina ja jatkossa niiden tarpeellisuutta tuleekin varmaan mietittyä tarkemmin. Ehkä myös omista eväistä voisi jatkossa hieman tinkiä vaikka tulivathan ne nytkin melkein syötyä. Meidän johtajistossa kun on ollut tapana et eväät sosialisoidaan.
Lapsille rakennetut majoitteetkin onnistuivat yllättävän hyvin vaikka niitä ei etukäteen oltu suunniteltukaan. Varsinkin pojille rakennettu kolmijalkapressuviritelmä oli varsin mielenkiintoinen ja toimiva. (kuvia tulossa)
Itse laiskuuttani ja mukavuudenhaluisuuttani nukuin yksin grillikatoksessa makuualustan alle ja päälleni taitellun kevytpeitteen välissä jonne edes hyttyset eivät pystyneet. Tosin kyseinen systeemi ei tulettunutkaan aivan täysin ennen kuin tuulen aamulla voimistuttua. Eipä lievä kosteus kyllä lyhyehköjä yö unia edes haitannut.
Retken aikana tulin siihen tulokseen että samaisella porukalla en kyllä enään lähde. Sen verta usein on nuorten herrojen käytöksen takia pinna palanut mutta toisaalta illan hiljaisuutta lasten nukkuessa oppii arvostamaan aivan uudella tavalla. On jännää miten kaikista innokkaimpina mukaan ovat aina lähössä ne jotka retkellä sitten eniten aiheuutavat harmia. Kaikkein ouduinta on kumminkin se että meidän porukassa pojat ovat paljon tyttöjä pahempia vastarannankiiskejä.
Retken aikana kokeiltuani kolleegan Osprey Ariel 55 rinkkaa ja hinattuani mukana omaani jossa lantiovyön säädöt aina vaan loppuvat auttamatta kesken vahvistuivat ajatukseni uuden kantolaitteen hankinnasta. Lähinnä mietin enään olisiko juurikin Ospreyn Aether 60 tai 70 oikea ratkaisu vai kannattaisiko kumminkin laittaa joku vielä kevyempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti