ISÄINPÄIVÄVIIKONLOPUN SEIKKAILU

Niin sitä on taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoitus kerrasta. Tahtovat nuo opiskelu kiireet haitata niin harrastuksia, että viimeisimmästäkin reissusta on kerennyt jo kulua pari viikkoa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan joten kerrotraampa hieman tuosta seikkailusta.

Lauantai aamuna kokoonnuimme yli parinkymmenen partiolaisen voimin Kotalahden rantaan. Sää oli varsin sopiva pilvistä muttei sateista ja muutama plus aste, pakkasta ei edes luvassa. Aluksi jaoimme lapset ryhmiin ja laitoimme käytiin lähtötehtävän. Joukkueiden piti keksiä itselleen nimi ja huuto, minkä jälkeen jokainen veisti itselleen paistin lastan. Seikkailijat ja tarpojat selvisivät hommasta leikiten ja lähtivätkin piakkoin suuntaamaan kohti ruokarastia. Matkanvarrella he osuivatkin yllätys rastille jossa piti auttaa loukkaantunutta polkupyöräilijää.

Ruokarastilla otimme ryhmät vastaan ja he ryhtyivät virittelemään trangioita ja nuotioita. Päivän retki-menuuna makaroonia ja kinkkusuikale-cuisine "kastike" sekä jälkiruuaksi köyhät ritarit. Maukasta ja täyttävää ruokaa vähällä vaivalla. Ruokarastista selvittyään lähtivät ryhmät kiertämään pientä järveä kukin omaa reittiään, kohti seuraavaa rastia. Itse otin pienoisen varaslähdön ja suunnistin parin kaverin kanssa valmistelemaan solmu rastia.

Rastin paikalle suunnistaessamme saimmekin yllättyä helppokulkuiseksi oletetun maaston tiheä kasvuisesta puustosta. Illan alkaessa hämärtyä löysimme rastin paikan ja ripustin kuusen oksiin malliksi solmuja ja myös pahviset ohjetaulut mikäli sellaisille olisi tarvetta. Saman aikaisesti ensimmäiset ryhmät rupesivat soittamaan minulle ja kyselemään reitti ohjetta rastille. Kun sain viimein paikallistettua ryhmän ja useamman puhelun jälkeen oikean polun päähän seuraamaan ojan vartta järven rantaan. Hetken päästä soi jälleen ja sama porukka ilmoittaa että oja jatkuu suohon eikä sen seuraamista voi jatkaa. Koitan selittää ettei siellä mitään suota ole, kiertäkää kostea kohta ja jatkakaa järven rantaa.

Hetken odoteltuamme loput kaksi ryhmää saapuvat järven toistapuolta rastille aikuisten johtajien opastamana. Ryhmien värkätessä solmuja ilmoittivat "eksyksissä olleet" etteivät jatka matkaa omin neuvoin vaan heidät on tultava hakemaan. Purimme rastin ja lähdimme jatkamaan takasin kohti järven pohjoispäätä missä retken johtaja päätti ettemme aikataulun venyttyä jatka suunniteltua reittiä metsän halki vaan palaamme tien varteen ottaen mukaan matkan varrelle jääneet ryhmät.

Kuinka ollakkaan ryhmät löytyivät. Eivät olleet pimeässä erottaneet rannoiltaa runsaasti kaislaa kasvavaa järveä suosta. Toisin sanoen lapset löytyivät juuri sieltä missä olin heidän keronut olevan. Palattuamme tienlaitaan ruokarastille noutivat autot meidät ja pääsimme viimein leirikeskuksen rantaan pystyttämään telttoja.  Yksi tarpojaryhmä oli suunnitellut illaksi ohjelmaa ja iltapalan jälkeen kaikki hiipivätkin tyytyväisinä nukkumaan. Varsinkin pojat hoitivat kipinävuoronsa varsin mallikkaasti eikä kylmä päässyt yllättämään vaikka ulkona hieman tuulikin. Aamulla syötiin aamupuurot, purettiin teltat ja pakattiin tavarat. Lisäksi lapsia hakeneille vanhemmille olivat lapset järjestäneet pientä isäinpäivä ohjelmaa.

Viikonlopun jäi mieleen monta seikkaa tulevien retkien suunnittelua ajatellen: 

- Maasto johon partioretkeä suunnitellaan on syytä tuntea entuudestaan. Talous metsissä helppokulkuisena tunnetun kankaan jälkeen voikin tulla yhtäkkiä vastaan tiheäkasvuisempi kuvio.
- Aikataulu pitää miettiä realistisesti. Parempi että aikataulussa on joustoa kuin että esim. pimeä tuleekin vastaan liian aikaisin.
- Hyvä ja turvallinen tapa opettaa nuorille suunnistustaidon merkitys on saada heidät "eksymään" niin että itse tiedät heidän olinpaikansa.  Jospa se viimein olisi mennyt perille.
- Magliten patterit loppuvat ainoastaan sillon kun sitä oikeasti tarvitsisi.

Ps. Valitettavasti kamera unohtui jälleen matkasta

SYKSYN EDETESSÄ

Niin se vaan aika taas kulkee salakavalasti! Syksy on tullut lähes huomaamatta ja toivottavasti se jatkuukin vielä pitkään. Blogikin on vaipunut jonkin asteiseen horrostilaan, mutta eipä täällä ole suurempia tapahtunutkaan. Viikonloppusin on tullut metsässä liikuttua lähinnä jäniskoiran kanssa ja käytiinpä sitä tietysti myös sorsakausi avaamassaa. Piirin partiotaitosyykisat jäivät harmillisesti välistä kun joukkuetta ei saatu kokoon muiden päällekkäisyyksien takia. No ehkä jälleen ensi vuonna.

Viime viikolla starttasivat jälleen viikoittaiset partiokokoontumiset. Keväällä taisinkin kertoa että ura seikkailija poikinen kanssa tuli päätökseen ja pojat saivat syksyksi uuden innokkaan ja osaavan vetäjän. Tilalle sain uuden reippaan vetäjä parin ja uuden sudareista seikkailijoihin siirtyneen sekaryhmän. Ainakin alku uuden ryhmän kanssa vaikuttaa lupaavalta. Lapsokaisetset vain ovat sen verran tehokkaita että tekemistä saa keksiä tosissaan aivan uudella lailla, kun ennen kaikki aika meni poikien riehumiseen. Nyt siis näyttäisi jopa vetäjän työstä nauttiminenkin olevan aivan erilailla mahdollista.

Myös HNV:n ja LEK:in yhteinen samoja ryhmä jatkaa toimintaansa aloittaen samoajaohjelman täysipainoisen toteuttamisen. Porukkaan saatiin mukaan myös uutta vahvistusta ja edelleen metsästetään potenttiaalisia ennestään partioon kuulumattomia. Porukalle painettiin myös komiat B-P-paidat. Sunnuntaina kävimme myös harjoittelemassa melonnan alkeita elontakurssin käyneen partiojohtajan opastuksella. Kummasti rupesi melonta sujumaan aiempaa vaudikkaammin oikeaoppisen tekniikan oppimisen myötä. Melontakärpänen puraisi lopullisesti. Harmi kun tuo valokuvaus pääsi siinä tohinoissa unohtumaan vaikka kamera mukana oliki.

Oikeastaan minkäänlaisia suuria suunnitelmia ei loppuvuodeksi ole, joten jäädämpä odottelemaan mitä syksy tuo tullessaan! Tällästä mulla tällä kertaa!

LEIRIFIILIKSIÄ

Tiipii

Leireily on aina yhtä mahtavaa. Pääsee pois arjen pyörteistä. Leirillä ei tartte murehtia turhasta, aamulla kyllä huomaa kun pitää herätä, ilmoitetaan kun ruoka on valmista ja kaikki muu rullaakin siinä ruokailujen ympärillä lähes omalla painollaan. Leiriläisillä tilanne on vieläkin helpompi kun ei tarvitse muuta kuin toimia annettujen ohjeiden mukaan.

Viikko Hietajärvellä meni siis totuttuun tapaan ohi hujauksessa. Vaikka kylläpä väsymys rupesi viimeisenä päivänä ensi kerran näkymään jopa allekirjoittaneessa. Suurimpana syyllisenä asiaan voidaan tietysti todeta vapaaehtoinen yö unien lyhennys öisillä kanootti retkillä ja vastaavalla "johtajahuollolla".

Maanantai aamuna aloitettiin yli neljä tuntia kestäneellä tavaroiden kasaus operaatiolla minkä jälkeen lähdimme yli kolmen kuution peräkärrikuorman kanssa Hietajärvelle. Minne maanantai illan ja tiistain aikana kulkeutui vielä soppatykki vene ja kanootteja sekä ranka- ja lautatavarakuormat. Leiriin tarvitaan yllättävän paljon tavaraa. Alku viikosta ennen varsinaisen leirin alkua pystytettiin leiri alueelle jo tiipii, leiri keittiö ja ruokailukatos. Pääsivätpä nuorimmat johtaja tytöt tutustumaan jopa huussin tyhjennykseen, ja sen toimenpiteen kulun kuuli varmasti jokainen alueella kyseisellä hetkellä liikkunut. Ehdittiinpä aikaa käyttää myös hieman rentoon yhdessä oleiluun mihin ei leirin aikana juuri tilaisuuksia tule.

Teltan pystytystä

Kolmentoista seikkailijan ja tarpojan saavuttua keskiviikko aamuna vuorossa oli telttojen pystytys ja leiri alueen viimeistely. Leiri portin pystytys, jätevesikuopan kaivaminen, ilmoitustaulun ja roskistelineiden pystytys. Leiri ohjelma jatkui inkkaripäähineiden valmistuksella sekä vierailevan suunnistajan opetushetkellä. Päivä päättyi avajais iltanuotioon.

Torstaina leiriläiset keskittyivät uimiseen ja valmistivat toteemipaalut. Johtajisto väkersi leirisaunan jota varten ajettiin ladalla monta kuormaa kiviä. Lopputuloksena valmis sauna lauantai iltana, leiri päättyi sunnuntaina. Mutta oli se sen arvoistakin.

Sauna

Perjantai aamupäivällä seikkailijat valmistivat jousipyssyt ja tikarit sekä meloivat ja soutelivat. Iltapäivällä yhdeksäntoista reippaan sudarin saavuttua oli vuorossa jälleen puolijoukkuetelttojen pystytystä ja leirille asettautumista. Iltapäivällä seikkailijat ja tarpojat lähtivät inkkariaiheiselle haikille. Perjantaina haikilla ylitettiin vesistöjä, ennustettiin säätä luonnonmerkeistä, laitettiin ruokaa ilman astioita, opittiin puulajien polttoominaisuuksia ja tutkittiin maastoon jääneitä jälkiä. Saman aikaisesti sudarit leirissä mm. kuuntelivat inkkaritarinoita.

Katos mallia nopeasti pystytetty

Lauantaina haikilla oli vuorossa vielä ensiapua, labyrinttiä ja nuotioiden kasailua kaatosateessa. Nuotiopaikan muuttuessa upottavaksi hietavelliksi päätettiin niiden sytyttämisestä kumminkin luopua. Sateesta johtuen myös sudarien aamuinen vesille lähtö siirttyi iltapäivälle ja aamupäivällä tehtiinkin leirimerkkejä ja rannekoruja. Eli itapäivän ohjelman muodostivat märkien varusteiden kuivatus yhdistettynä uintiin, souteluun ja melontaan. Illalla vuorossa oli suuri iltanuotio jossa mukana kaksikymmentävuotta sitten Hietaleirillä mukana olleita. Säässä sään mukaan sanonta on aina kuulunut partioon, niimpä tälläkin kertaa pystytettiin viimeinen katos kun iltanuotiota jouduttiin jo toisen sadekuuron takia lykkäämään. Ja kuinka ollakkaan sade lakkasi juuri katoksen valmistuttua.

Saappaanheitto - inkkarien perinnelaji

Sunnuntaina vuorossa oli vielä uintia ja vesillä liikkumista sekä Inkkarikisat joissa rehti kilpailuhenki oli katossaan. Tämän jälkeen leiri purettiinkin runsaassa tunnissa.

Kun tytöt ajoivat teltasta

Kaikin puolin leiri onnistui varsin hyvin vaikka näin pienellä porukalla varsinkin alkuleirin viidellätoista joutui leirifiilistä vähän hakemaankin. Leirin aikana tuli myös todettua että Lada Samara on leiriautojen parhaimmistoa. Satun lada toimi tarvittaessa niin kuorma-, maasto-, tila- kuin matkailuautonakin. Tähän keksimmenkin osuvan sanonnan: Ladasta on moneksi mutta monesta ei Ladaksi.

KESÄLEIRILTÄ LIEVENNYSTÄ VAELLUSKUUMEESEEN

Alun alkaen blogin perustaminen lähti liikkeelle lapinvaelluksen suunnitelusta ja tarkoituksena oli kertoilla täällä vaellukselle valmistautumisesta ja vaelluksen jälkeen laittaa myös vaelluskertomusta. Kuten yleensäkkin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan vaan vaellukselle osallistumisesta kiinnostuneiden lähtöön tuli jos jonkin näköistä estettä kunnes innokkaimpienkin osalta kesätyöt sotkivat suunnitelmat. Blogille on kumminkin löytynyt uutta käyttöä retkeilystä ja partiosta sekä yleisestä kohelluksestani kertovien kirjoituksieni myötä ja jatkoa on tulossa. Syksyn puolelle olisi suunnitteilla ainakin jonkin näköistä melontaretkeä ja pienempi muotoisia vaelluksia Pohjanmaan alueella sijaitsevissa retkikohteissa sekä erinäisiä illanviettoja kaveriporukalla lähimaastoissa.

Haikin ruokarasti kokeiluja

Lievitystä vaelluksen peruuntumisesta aiheutuneisiin tuskiin antaa myös keskiviikkona alkava HNV:n ja LEK:n yhteinen partioleiri TiiPii Kannuksen Hietajärvellä. Itse lähden jo tänään muutaman muun samoajajohtajan kanssa paikanpäälle virittäytymään leiritunnelmaan sekä valmistelemaan leirialuetta. Pienimuotoisen (n.35 leiriläistä + johtajat) leirin nimestäkin ilmenenevästä teemasta johtuen leirillä tullaan valmistamaan mm. inkkaripäähineitä sekä jousipyssyjä ja saapuupa leirialueelle pystytettyyn tiipiihin tarinoimaan ihan ihka oikea intiaanikin. ;)

Luonnollisena osana kesäleireihin kuuluu tietysti myös uiminen jota tullaan tälläkertaa harrastamaan jopa uimataitomerkin edellyttämä määrä. Vanhimmat leiriläiset (seikkailijat ja tarpojat) pääsevät myös yön yli kestävälle minivaellukselle Haikille jonka suunnittelusta ja järjestelyistä apulaisineni vastaan. Saa nähä mitä siitäkin episodista tulee. Jälleen on edessä yksi työntäyteinen mutta ikimuisteoinenkin leiriviikko. Leiritunnelmia pääsette varmasti katsomaan ja lukemaan lisää palattuani leiriltä takaisin sivistyksen pariin.

PÄÄTTÄRI VIIKONLOPUN KOTA HERKUT

Kavereiden peruskoulun päättymisen kunniaksi päätettiin kodalla juhliessa laittaa tarjolle perinteisen Hiillos-makkaran lisäksi hieman tasokkaampaa Gourmee ruokaa. Ruokaan onkin helppo satsata kun perille pääsee mopolla eikä tavaroita tarvitse kantaa.

Raaka-aineiksi valikoituivat ruisleipä, perunasalaatti ja Kala-Kallen löylylohi säilyke. Tykötarpeet vain leivän päälle ja leipä ritilälle paistumaan. Yksinkertaista, helppoa ja ennenkaikkea maukasta.

Aamiaisena puolestaan tarjoiltiin mökin puukamiinalla paistettuja lättyjä, jotka tehtiin Sunnuntain valmiista ohukaisjauheesta valmistetusta taikinasta.

VIIKONLOPPURETKEN JÄLKIMIETTEITÄ

Elikäs viime viikonloppuna seikkailimme aksellilla Pitkäjärvi-Hietajärvi-Pernu. Sää pysyi lauantaipäivän pientä sadekuuroa lukuun ottamatta varsin suotuisana vaikka koko edellisyön satoikin lähes kaatamalla. Heti lähtiessä tulikin todettua ensimmäinen ja oikeastaan ainut huomioimatta jäänyt asia eli sääsket ja sääskimyrkky. Onneksi isolla porukalla liikumisesta on se etu, että aina joku on varannut sitäkin minkä itse unohti ja teho OFFilla tästäkin selvittiin.

Muilta osin varustus kattoikin kaiken ja ylikkin. Kulkuvaatetus osui juuri kohalleen, ei ollut kylmä eikä virrannut hiki. Paksu huppari jonka aijoin aluksi jättää kotiin oli taukovaatteena illalla ja aamulla mitä mainioin eli kyllä painonsa veroinen. Näin tosin fleece kerrastot kulkivat rinkassa tyhjänpanttina ja jatkossa niiden tarpeellisuutta tuleekin varmaan mietittyä tarkemmin. Ehkä myös omista eväistä voisi jatkossa hieman tinkiä vaikka tulivathan ne nytkin melkein syötyä. Meidän johtajistossa kun on ollut tapana et eväät sosialisoidaan.

Lapsille rakennetut majoitteetkin onnistuivat yllättävän hyvin vaikka niitä ei etukäteen oltu suunniteltukaan. Varsinkin pojille rakennettu kolmijalkapressuviritelmä oli varsin mielenkiintoinen ja toimiva. (kuvia tulossa)
Itse laiskuuttani ja mukavuudenhaluisuuttani nukuin yksin grillikatoksessa makuualustan alle ja päälleni taitellun kevytpeitteen välissä jonne edes hyttyset eivät pystyneet. Tosin kyseinen systeemi ei tulettunutkaan aivan täysin ennen kuin tuulen aamulla voimistuttua. Eipä lievä kosteus kyllä lyhyehköjä yö unia edes haitannut.

Retken aikana tulin siihen tulokseen että samaisella porukalla en kyllä enään lähde. Sen verta usein on nuorten herrojen käytöksen takia pinna palanut mutta toisaalta illan hiljaisuutta lasten nukkuessa oppii arvostamaan aivan uudella tavalla. On jännää miten kaikista innokkaimpina mukaan ovat aina lähössä ne jotka retkellä sitten eniten aiheuutavat harmia. Kaikkein ouduinta on kumminkin se että meidän porukassa pojat ovat paljon tyttöjä pahempia vastarannankiiskejä.

Retken aikana kokeiltuani kolleegan Osprey Ariel 55 rinkkaa ja hinattuani mukana omaani jossa lantiovyön säädöt aina vaan loppuvat auttamatta kesken vahvistuivat ajatukseni uuden kantolaitteen hankinnasta. Lähinnä mietin enään olisiko juurikin Ospreyn Aether 60 tai 70 oikea ratkaisu vai kannattaisiko kumminkin laittaa joku vielä kevyempi.

VALMISTAUTUMASSA VIIKONLOPPURETKELLE

Reittisuunnitelmaa

Viikonloppuna vaellamme kahdenkymmenkolmen pääasiassa 11-17-vuotiaan partiolaisen voimin lähiseudun mäntykankaillla. Vuorokauden mittaisen retken aikana olisi tarkoitus kulkea noin 15-kilometrin matka, jonka puolessa välissä yövytään järvenrantaan pressuista itse kasatuissa majoitteissa sekä mahdollisesti hyödynnetään olemassa olevia grilli ja ruokailu katoksia.

Tarkemmin ajattelin kirjoitella omasta varustuksestani. Kantolaitteena minulla toimii äidiltä peritty hyvinpalvellut Haltin tilava mutta kevyt (2.1kg) Range putkirinkka joka on varsin toimiva monenlaiseen tarpeeseen. Harkinnan alla on silti tulevaisuudessa investointi kevyeen anatomiseenkantolaitteeseen esimerkiksi Ospreyn Aether 70, koska nykyinen on hieman turhan leveä kapeille harteilleni sekä esimerkiksi junalla matkustettaessa.  Myös makuupussina toimii jo edellistä sukupolvea uskollisesti palvellut Haltin lämmin ja kevyt (1.35kg) untuvapussi ja alustana tietenkin perinteinen solumuovialusta (0.23 kg) Yhtä lämmintä pussia samasta painoluokasta on vaikeaa löytää eikä ikää huomaa ominaisuuksissa, mutta pussi jolla sen saisi puristettua puolta pienempään tilaan olisi tervetullut lisä. Sääksi on luvattu hyvin epävakaata ja sade on varmaa mikä lisää haastetta varustautumisee.

Kaikki tarpeelinen paitsi...

Kuoriasu tulee todennäköisesti koostumaan JahtiJakt Pro puvun Air-tex kalvollisista housuista ja 8848:sin kalvollisesta ulkoilu takista, minkä alle puen käytössä hyväksi havaitun Ulmaxsin Micro Set aluspaidan. Pakkasin mukaan vaihto/lisävaatteeksi myös Ulmaxsin Micro Set asun sekä Phelixsin fleece kerrastot ja Erätukun ohuen ja kevyen fleece takin. Lisäksi luonnollisestikin sukkia, pipo ja hanskat x2 sekä yksi tavallinen t-paitakin. Tällä valikoimalla tulisi pärjätä lähes säällä kuin säällä, vaatteiden määrän ja painon rinkassa pysyessä silti kohtuullisena (1.55kg) Nyt tosin olen jo ruvennut empimään raaskinko jättää paksua ja lämmintä HNV-huppariani kotia vaikka se kasvattakin painoa yli puolella kilolla. Mukavuutta matkalla vai perillä?

... aluksi unohtuneen

Ruokailuvälinesettinä toimii muovinen Light My Fire Meal Kit astiasto jonka miinuksena tosin suuri paino (0.45kg) Lisäksi setin sisään ahdettu metallinen lusikka-haarukka-veitsi aterin sarja. Juomapullona savotan puolen litran metallinen pullo jonka voi laitta roikumaan rinkan ulkopuolelle tai vyölle jolloin keventää rinkan painoa selällä. Aseistaan tämä mies on yleensä tunnettu muuallakin kuin metsäretkillä, joten tavan mukaan vyöllä kulkevat Fiskarssin puukkosaha, iso Marttiini kumikahvalla ja Leatherman Fuse. Koko kolmikko painaa n.0,35kg. Tottakai matkassa on myös kompassi ja kaiken varalta pieni Otso otsalamppu. (0,05kg) Niinsanotun miljoonapussin kevennettyyn (0,150kg) varustukseen kuulu laasatripaketti, tulikut (tietenkin Sampon pitkiä), Panadolia sekä hammasharja ja tahna.

Suolaa, rasvaa ja sokeria eli hyvää mieltä

Näin johtaja asteella on huomannut myös itsestään ja erityisesti ruokavaliostaan huolehtimisen tärkeyden mikä tarkoittaa, että retkellä tulee turvata riittävä suolan, rasvan ja erityisesti sokerin saanti jotta pysyy virkeänä ja hyvän tuulisena. Siksipä varsinaisen ruuan lisäksi on matkaan pakattava ruhtinaallinen kasa (1,35kg) myslipatukoita,karkkia ja muuta naposteltavaa.

Lopuksi koko komeudelle kertyi painoa n.7.5kg + 1.5L vettä sekä n.1.5kg:n edestä yhteisiä ruokia ja tavaroita jolloin kokonaispaino tulee olemaan n.11kg mikä on kyllä aika reippaasti yhden vuorokauden retkeä varten. Eli vielä ei tavoitella kevyt retkeilyä, mutta onhan tästä helppo lähteä tulevaisuudessa keventämään.

Rinkka lähes valmiina ja kerrankin ei
yli pakattuna

PS: Taikki painot ovat Rapalan digitaalisella kalavaakalla mitattuja eli tarkkuus on NOIN! 

PPS: Tarkoituksena olisi laittaa tänne myös retken jälkimietteitä.