LEIRIFIILIKSIÄ

Tiipii

Leireily on aina yhtä mahtavaa. Pääsee pois arjen pyörteistä. Leirillä ei tartte murehtia turhasta, aamulla kyllä huomaa kun pitää herätä, ilmoitetaan kun ruoka on valmista ja kaikki muu rullaakin siinä ruokailujen ympärillä lähes omalla painollaan. Leiriläisillä tilanne on vieläkin helpompi kun ei tarvitse muuta kuin toimia annettujen ohjeiden mukaan.

Viikko Hietajärvellä meni siis totuttuun tapaan ohi hujauksessa. Vaikka kylläpä väsymys rupesi viimeisenä päivänä ensi kerran näkymään jopa allekirjoittaneessa. Suurimpana syyllisenä asiaan voidaan tietysti todeta vapaaehtoinen yö unien lyhennys öisillä kanootti retkillä ja vastaavalla "johtajahuollolla".

Maanantai aamuna aloitettiin yli neljä tuntia kestäneellä tavaroiden kasaus operaatiolla minkä jälkeen lähdimme yli kolmen kuution peräkärrikuorman kanssa Hietajärvelle. Minne maanantai illan ja tiistain aikana kulkeutui vielä soppatykki vene ja kanootteja sekä ranka- ja lautatavarakuormat. Leiriin tarvitaan yllättävän paljon tavaraa. Alku viikosta ennen varsinaisen leirin alkua pystytettiin leiri alueelle jo tiipii, leiri keittiö ja ruokailukatos. Pääsivätpä nuorimmat johtaja tytöt tutustumaan jopa huussin tyhjennykseen, ja sen toimenpiteen kulun kuuli varmasti jokainen alueella kyseisellä hetkellä liikkunut. Ehdittiinpä aikaa käyttää myös hieman rentoon yhdessä oleiluun mihin ei leirin aikana juuri tilaisuuksia tule.

Teltan pystytystä

Kolmentoista seikkailijan ja tarpojan saavuttua keskiviikko aamuna vuorossa oli telttojen pystytys ja leiri alueen viimeistely. Leiri portin pystytys, jätevesikuopan kaivaminen, ilmoitustaulun ja roskistelineiden pystytys. Leiri ohjelma jatkui inkkaripäähineiden valmistuksella sekä vierailevan suunnistajan opetushetkellä. Päivä päättyi avajais iltanuotioon.

Torstaina leiriläiset keskittyivät uimiseen ja valmistivat toteemipaalut. Johtajisto väkersi leirisaunan jota varten ajettiin ladalla monta kuormaa kiviä. Lopputuloksena valmis sauna lauantai iltana, leiri päättyi sunnuntaina. Mutta oli se sen arvoistakin.

Sauna

Perjantai aamupäivällä seikkailijat valmistivat jousipyssyt ja tikarit sekä meloivat ja soutelivat. Iltapäivällä yhdeksäntoista reippaan sudarin saavuttua oli vuorossa jälleen puolijoukkuetelttojen pystytystä ja leirille asettautumista. Iltapäivällä seikkailijat ja tarpojat lähtivät inkkariaiheiselle haikille. Perjantaina haikilla ylitettiin vesistöjä, ennustettiin säätä luonnonmerkeistä, laitettiin ruokaa ilman astioita, opittiin puulajien polttoominaisuuksia ja tutkittiin maastoon jääneitä jälkiä. Saman aikaisesti sudarit leirissä mm. kuuntelivat inkkaritarinoita.

Katos mallia nopeasti pystytetty

Lauantaina haikilla oli vuorossa vielä ensiapua, labyrinttiä ja nuotioiden kasailua kaatosateessa. Nuotiopaikan muuttuessa upottavaksi hietavelliksi päätettiin niiden sytyttämisestä kumminkin luopua. Sateesta johtuen myös sudarien aamuinen vesille lähtö siirttyi iltapäivälle ja aamupäivällä tehtiinkin leirimerkkejä ja rannekoruja. Eli itapäivän ohjelman muodostivat märkien varusteiden kuivatus yhdistettynä uintiin, souteluun ja melontaan. Illalla vuorossa oli suuri iltanuotio jossa mukana kaksikymmentävuotta sitten Hietaleirillä mukana olleita. Säässä sään mukaan sanonta on aina kuulunut partioon, niimpä tälläkin kertaa pystytettiin viimeinen katos kun iltanuotiota jouduttiin jo toisen sadekuuron takia lykkäämään. Ja kuinka ollakkaan sade lakkasi juuri katoksen valmistuttua.

Saappaanheitto - inkkarien perinnelaji

Sunnuntaina vuorossa oli vielä uintia ja vesillä liikkumista sekä Inkkarikisat joissa rehti kilpailuhenki oli katossaan. Tämän jälkeen leiri purettiinkin runsaassa tunnissa.

Kun tytöt ajoivat teltasta

Kaikin puolin leiri onnistui varsin hyvin vaikka näin pienellä porukalla varsinkin alkuleirin viidellätoista joutui leirifiilistä vähän hakemaankin. Leirin aikana tuli myös todettua että Lada Samara on leiriautojen parhaimmistoa. Satun lada toimi tarvittaessa niin kuorma-, maasto-, tila- kuin matkailuautonakin. Tähän keksimmenkin osuvan sanonnan: Ladasta on moneksi mutta monesta ei Ladaksi.

KESÄLEIRILTÄ LIEVENNYSTÄ VAELLUSKUUMEESEEN

Alun alkaen blogin perustaminen lähti liikkeelle lapinvaelluksen suunnitelusta ja tarkoituksena oli kertoilla täällä vaellukselle valmistautumisesta ja vaelluksen jälkeen laittaa myös vaelluskertomusta. Kuten yleensäkkin kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan vaan vaellukselle osallistumisesta kiinnostuneiden lähtöön tuli jos jonkin näköistä estettä kunnes innokkaimpienkin osalta kesätyöt sotkivat suunnitelmat. Blogille on kumminkin löytynyt uutta käyttöä retkeilystä ja partiosta sekä yleisestä kohelluksestani kertovien kirjoituksieni myötä ja jatkoa on tulossa. Syksyn puolelle olisi suunnitteilla ainakin jonkin näköistä melontaretkeä ja pienempi muotoisia vaelluksia Pohjanmaan alueella sijaitsevissa retkikohteissa sekä erinäisiä illanviettoja kaveriporukalla lähimaastoissa.

Haikin ruokarasti kokeiluja

Lievitystä vaelluksen peruuntumisesta aiheutuneisiin tuskiin antaa myös keskiviikkona alkava HNV:n ja LEK:n yhteinen partioleiri TiiPii Kannuksen Hietajärvellä. Itse lähden jo tänään muutaman muun samoajajohtajan kanssa paikanpäälle virittäytymään leiritunnelmaan sekä valmistelemaan leirialuetta. Pienimuotoisen (n.35 leiriläistä + johtajat) leirin nimestäkin ilmenenevästä teemasta johtuen leirillä tullaan valmistamaan mm. inkkaripäähineitä sekä jousipyssyjä ja saapuupa leirialueelle pystytettyyn tiipiihin tarinoimaan ihan ihka oikea intiaanikin. ;)

Luonnollisena osana kesäleireihin kuuluu tietysti myös uiminen jota tullaan tälläkertaa harrastamaan jopa uimataitomerkin edellyttämä määrä. Vanhimmat leiriläiset (seikkailijat ja tarpojat) pääsevät myös yön yli kestävälle minivaellukselle Haikille jonka suunnittelusta ja järjestelyistä apulaisineni vastaan. Saa nähä mitä siitäkin episodista tulee. Jälleen on edessä yksi työntäyteinen mutta ikimuisteoinenkin leiriviikko. Leiritunnelmia pääsette varmasti katsomaan ja lukemaan lisää palattuani leiriltä takaisin sivistyksen pariin.